Kategoria: Uncategorized

Moni yritys miettii, kuinka saada enemmän näkyvyyttä.

Kuinka tavoittaa enemmän ihmisiä.

Kuinka saada enemmän klikkauksia.

Enemmän seuraajia.

Enemmän huomiota.

Ne ovat ymmärrettäviä tavoitteita.

Mutta joskus mietin, jääkö jotain tärkeää kysymättä.

Entä mitä tapahtuu kohtaamisen jälkeen?

Mitä ihmiselle jää mieleen?

Useimmat meistä eivät muista kaikkia mainoksia, joita olemme nähneet.

Emme muista kaikkia verkkosivuja, joilla olemme vierailleet.

Emme muista kaikkia julkaisuja, jotka ovat vilahtaneet ohitsemme.

Silti jotkut yritykset jäävät mieleen.

Miksi?

Uskon, että syy löytyy usein tunnejäljestä.

Tunnejälki on se, mikä jää jäljelle, kun sanat alkavat unohtua.

Se voi olla tunne siitä, että tuli ymmärretyksi.

Se voi olla tunne siitä, että joku puhui aidosti.

Se voi olla tunne turvallisuudesta, innostuksesta tai selkeydestä.

Tunnejälki ei synny vain siitä, mitä sanot.

Se syntyy myös siitä, miten sanot sen.

Kuvitellaan kaksi yritystä.

Molemmat tarjoavat samaa palvelua.

Molemmat osaavat työnsä.

Molemmilla on toimivat verkkosivut.

Silti toinen tuntuu etäiseltä.

Toinen helposti lähestyttävältä.

Mikä niiden ero on?

Usein kyse ei ole tiedosta.

Kyse on kokemuksesta.

Markkinointi ei ole vain viestin välittämistä.

Se on kokemuksen rakentamista jo ennen ensimmäistä kohtaamista.

Siksi uskon, että hyvä markkinointi ei kysy pelkästään:

Mitä haluan ihmisten tietävän?

Vaan myös:

Mitä haluan ihmisten tuntevan?

Tämä ei tarkoita tunteilla manipulointia.

Päinvastoin.

Se tarkoittaa tietoisuutta siitä, että ihmiset ovat enemmän kuin järkeä.

Me muistamme kokemuksia.

Tunnelmia.

Kohtaamisia.

Ajattele ihmistä, jonka tapa kohdata jäi mieleesi vuosiksi.

Et ehkä muista kaikkea, mitä hän sanoi.

Mutta muistat, miltä hänen seurassaan tuntui olla.

Yritysten kohdalla tapahtuu usein sama asia.

Ihmiset eivät välttämättä muista verkkosivujesi jokaista lausetta.

Mutta he muistavat, tuntuiko sivu sekavalta vai selkeältä.

Kylmältä vai lämpimältä.

Aidolta vai rakennetulta.

Tunnejälki syntyy pienistä asioista.

Sanoista.

Kuvista.

Väreistä.

Tarinoista.

Kohtaamisista.

Mutta ennen kaikkea se syntyy johdonmukaisuudesta.

Kun se, mitä lupaat, vastaa sitä, mitä ihminen kokee.

Tunnelmanrakentajassa puhun usein näkyvän ja näkymättömän maailman välisestä yhteydestä.

Tunnejälki elää juuri siinä rajapinnassa.

Se ei ole täysin näkyvä.

Mutta sen vaikutukset näkyvät pitkään.

Ehkä siksi vahvin markkinointi ei aina ole äänekkäintä.

Se on markkinointia, joka jättää ihmiseen jotakin arvokasta.

Lopulta kysymys ei ehkä ole:

Kuinka moni näki viestini?

Vaan:

Mitä viestistä jäi ihmiselle mukaan?

Kirjoittajalta

Olen huomannut muistavani elämästäni parhaiten ihmiset, paikat ja yritykset, jotka ovat jättäneet minuun jonkinlaisen tunnejäljen.

Harvoin muistan täydellisiä lauseita tai hienoja kampanjoita.

Mutta muistan kokemuksen.

Ehkä juuri siksi uskon, että markkinoinnin tärkein tehtävä ei ole vain tulla nähdyksi.

Sen tehtävä on jättää jälki, joka tuntuu vielä kohtaamisen jälkeenkin.

Moni meistä haluaa tulla nähdyksi.

Mutta harva haluaa olla huomion keskipiste.

Näiden kahden asian välillä on suuri ero.

Silti näkyväksi tuleminen herättää usein ristiriitaisia tunteita.

Erityisesti silloin, kun puhutaan yrittäjyydestä, markkinoinnista tai oman työn esille tuomisesta.

Saatamme ajatella:

En halua tyrkyttää itseäni.

Tai:

En halua tehdä itsestäni numeroa.

Tai:

En halua olla jatkuvasti esillä.

Ymmärrän tämän hyvin.

Olen itsekin ajatellut niin.

Pitkään uskoin, että näkyväksi tuleminen tarkoittaa huomion tavoittelua.

Ja koska huomion hakeminen ei tuntunut omalta, vetäydyin mieluummin taustalle.

Vasta myöhemmin aloin nähdä asian toisella tavalla.

Ehkä näkyväksi tuleminen ei olekaan huomion hakemista.

Ehkä se on yhteyden mahdollistamista.

Ajatellaan kirjaa.

Kirja ei huuda kirjahyllyssä.

Se ei vaadi ketään lukemaan itseään.

Silti joku löytää sen juuri oikealla hetkellä.

Ajatellaan majakkaa.

Se ei juokse laivojen perässä.

Se ei pakota ketään seuraamaan itseään.

Se vain näyttää valoa.

Ehkä näkyväksi tuleminen muistuttaa enemmän majakkaa kuin megafonia.

Moni ihminen piilottaa osaamistaan, ajatuksiaan tai tarinaansa, koska pelkää näyttävänsä itsekeskeiseltä.

Mutta samalla hän saattaa estää jotakuta löytämästä juuri sitä, mitä tämä tarvitsee.

Joskus näkyväksi tuleminen ei ole palvelus itselle.

Se on palvelus toiselle.

Miten joku voisi löytää ajatuksesi, jos et koskaan kerro niitä?

Miten joku voisi hyötyä työstäsi, jos et koskaan näytä sitä?

Miten joku voisi tunnistaa itsensä kokemuksistasi, jos et koskaan sanoita niitä?

Näkyväksi tuleminen ei tarkoita, että kaikkien pitäisi pitää sinusta.

Se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä kanssasi.

Se ei tarkoita jatkuvaa esiintymistä.

Usein se tarkoittaa paljon yksinkertaisempaa asiaa.

Se tarkoittaa uskallusta olla näkyvissä omana itsenään.

Tunnelmanrakentajassa puhun usein näkyvän ja näkymättömän maailman välisestä yhteydestä.

Näkyväksi tuleminen on yksi niistä silloista.

Ensin syntyy ajatus.

Sitten merkitys.

Sitten sanat.

Ja lopulta jotain, minkä toinen ihminen voi nähdä.

Siksi näkyväksi tuleminen ei ala somesta.

Se ei ala markkinoinnista.

Se ei ala algoritmeista.

Se alkaa siitä hetkestä, kun päätät, ettei sinun tarvitse enää piilottaa sitä, mikä on sinulle tärkeää.

Ehkä kaikkein suurin väärinkäsitys on tämä:

Näkyväksi tuleminen ei ole huomion pyytämistä.

Se on mahdollisuuden antamista.

Mahdollisuuden löytää.

Mahdollisuuden kohdata.

Mahdollisuuden ymmärtää.

Näkyvyys ei ole itse tarkoitus.

Yhteys on.

Kirjoittajalta

En usko, että kaikkien pitäisi olla valokeilassa.

Mutta uskon, että jokaisella on oikeus tulla nähdyksi sellaisena kuin on.

Ehkä näkyväksi tuleminen ei ole rohkeutta olla äänekkäin.

Ehkä se on rohkeutta lakata piiloutumasta.

Jotkut ihmiset osaavat tehdä asioita vain siksi, että ne täytyy tehdä.

Minä olen aina ihaillut sitä.

Minulle pelkkä tehtävä ei yleensä riitä.

Tarvitsen syyn.

Tarvitsen yhteyden.

Tarvitsen merkityksen.

Jos joku pyytää minua tekemään jotakin, ensimmäinen kysymykseni ei useinkaan ole:

Miten tämä tehdään?

Vaan:

Miksi tämä tehdään?

Pitkään ajattelin, että siinä oli jotain vialla.

Miksi en voinut vain tehdä niin kuin muut?

Miksi tarvitsin kokonaiskuvan ennen ensimmäistä askelta?

Miksi halusin ymmärtää tarkoituksen ennen toimintaa?

Vuosien aikana olen alkanut nähdä asian toisin.

Ehkä kyse ei ole vastarinnasta.

Ehkä kyse on tavasta hahmottaa maailmaa.

Kun ymmärrän merkityksen, yksityiskohdat löytävät paikkansa.

Kun ymmärrän suunnan, askeleet alkavat järjestyä.

Kun näen kokonaisuuden, osat muuttuvat ymmärrettäviksi.

Mutta jos merkitys puuttuu, tapahtuu jotain kummallista.

Asiat muuttuvat irrallisiksi.

Ohjeita voi olla paljon.

Tietoa voi olla paljon.

Mahdollisuuksia voi olla paljon.

Silti mikään ei tunnu tarttuvan kiinni.

Vähän kuin yrittäisi rakentaa palapeliä ilman kuvaa kannessa.

Palat ovat olemassa.

Mutta niiden paikka ei avaudu.

Olen huomannut saman ilmiön myös yrittäjyydessä.

Moni etsii tehokkaampia työkaluja.

Parempia strategioita.

Uusia markkinointikeinoja.

Ne voivat olla hyödyllisiä.

Mutta jos yhteys merkitykseen puuttuu, mikään niistä ei tunnu oikein omalta.

Siksi uskon, että merkitys ei ole ylimääräinen lisä.

Se on perusta.

Kun tiedämme, mikä meille on tärkeää, päätöksistä tulee helpompia.

Emme ehkä tiedä kaikkia vastauksia.

Mutta tiedämme, mihin suuntaan haluamme kulkea.

Ehkä juuri siksi palaan yhä uudelleen samoihin kysymyksiin:

Miksi tämä on tärkeää?

Mitä tällä rakennetaan?

Mitä jälkeä haluan jättää?

Ne eivät ole este toiminnalle.

Ne ovat kompassi.

Tunnelmanrakentajassa puhun usein näkyvästä ja näkymättömästä.

Merkitys kuuluu näkymättömään maailmaan.

Sitä ei voi aina mitata.

Sitä ei voi aina todistaa.

Mutta sen vaikutuksen voi nähdä.

Kun merkitys löytyy, energia muuttuu.

Suunta selkiytyy.

Askeleet kevenevät.

Ehkä tärkein kysymys ei ole:

Miten pääsen perille?

Vaan:

Miksi olen matkalla?

Kirjoittajalta

Olen huomannut tarvitsevani merkityksen lähes kaikkeen, mitä teen.

Pitkään pidin sitä heikkoutena.

Nykyään ajattelen, että se on yksi tavoista, joilla rakennan yhteyttä maailmaan.

Kun merkitys löytyy, myös suunta löytyy helpommin.