Hyvä työkaveri ei tarkoita rajatonta työkaveria

Työpaikoilla puhutaan paljon yhteistyöstä, vuorovaikutuksesta ja hyvästä työilmapiiristä.

Harvemmin puhutaan siitä, että joskus juuri kaikkein tunnollisimmat ihmiset alkavat kantaa enemmän kuin heille kuuluu.

He auttavat.

Joustavat.

Kuuntelevat.

Paikkaavat.

Ottavat vastaan ylimääräisiä tehtäviä.

Ratkovat muiden ongelmia.

Ja vähitellen huomaavat olevansa väsyneitä.

Ei siksi, etteivät välittäisi.

Vaan siksi, että välittävät niin paljon.

Mukava ihminen ei ole sama asia kuin kaikkien pelastaja

Moni meistä on oppinut, että hyvä työkaveri auttaa.

Ja auttaakin.

Mutta työyhteisössä on yksi tärkeä ero:

Auttaa voi ilman, että ottaa vastuun toisen työstä.

Jos kollega unohtaa jotain, voi muistuttaa.

Jos hän tarvitsee neuvoa, voi neuvoa.

Mutta lopulta jokaisella on oma tonttinsa.

Kun alkaa jatkuvasti hoitaa muiden vastuita, syntyy helposti tilanne, jossa kukaan ei enää tiedä, kenen tehtävä jokin asia oikeastaan on.

Rajat eivät ole kylmyyttä

Joskus ihmiset pelkäävät rajojen asettamista.

Entä jos vaikutan tylyltä?

Entä jos toinen loukkaantuu?

Todellisuudessa terveet rajat tekevät yhteistyöstä usein turvallisempaa.

Esimerkiksi tällaiset lauseet voivat olla sekä ystävällisiä että selkeitä:

”Voin auttaa sinua alkuun, mutta tämä kuuluu sinulle.”

”Kuuntelen mielelläni, mutta en pysty ottamaan tätä tehtävää omalle vastuulleni.”

”Ymmärrän tilanteen, mutta minun täytyy huolehtia myös omista työtehtävistäni.”

Kunnioitus ei synny siitä, että sanoo kaikkeen kyllä.

Kunnioitus syntyy siitä, että on rehellinen.

Esihenkilön tehtävä ei ole tehdä kaikkia tyytyväisiksi

Tämä on ehkä yksi vaikeimmista asioista johtamisessa.

Hyvä esihenkilö haluaa usein, että ihmisillä on hyvä olla.

Mutta työyhteisö ei ole perhe.

Esihenkilön tehtävä ei ole poistaa kaikkea epämukavuutta.

Joskus hänen tehtävänsä on tehdä päätöksiä, jotka eivät miellytä kaikkia.

Joskus hänen tehtävänsä on sanoa ei.

Joskus hänen tehtävänsä on puuttua tilanteisiin, joita muut välttelevät.

Empatia on tärkeää.

Mutta empatia ei tarkoita sitä, että luopuu johtamisesta.

Kuunteleminen ei tarkoita kantamista

Tämä on yksi tärkeimmistä oivalluksista työelämässä.

Voit kuunnella ihmistä aidosti.

Voit ymmärtää hänen kokemustaan.

Voit olla läsnä.

Ja silti jättää hänen vastuunsa hänelle.

Itse asiassa juuri silloin autat häntä kasvamaan.

Joskus suurin palvelus ei ole ongelman ratkaiseminen toisen puolesta.

Se on luottamus siihen, että toinen pystyy ratkaisemaan sen itse.

Hyvä työilmapiiri syntyy tasapainosta

Parhaissa työyhteisöissä ihmiset auttavat toisiaan.

Mutta he eivät kanna toisiaan.

He tukevat.

Mutta eivät pelasta.

He kuuntelevat.

Mutta eivät ota kaikkea omille harteilleen.

Silloin jokainen saa olla ihminen.

Ja jokainen saa myös kantaa oman vastuunsa.

Lopuksi

Moni yrittää olla hyvä työkaveri olemalla mahdollisimman mukava.

Mutta ehkä hyvä työkaveri tai hyvä esihenkilö ei olekaan se, joka sanoo aina kyllä.

Ehkä hän on ihminen, joka osaa yhdistää kaksi asiaa:

Lämmön ja rajat.

Kuuntelemisen ja vastuun.

Empatian ja selkeyden.

Sillä usein kaikkein turvallisimmat ihmiset eivät ole niitä, jotka kantavat kaiken.

Vaan niitä, joiden seurassa jokainen tietää, mikä kuuluu kenellekin.

Ihmisten kohtaaminen ei tarkoita sitä, että ottaa heidän vastuunsa kantaakseen.