Oletko koskaan poistunut keskustelusta ajatellen:
”Mutta enhän minä tuota tarkoittanut.”
Tai ihmetellyt, miten kaksi ihmistä voi kuulla saman lauseen ja ymmärtää sen täysin eri tavoin?
Minä olen.
Useammin kuin kerran.
Pitkään ajattelin, että kyse oli sanoista.
Että olin valinnut väärän sanan.
Selittänyt huonosti.
Unohtanut jonkin tärkeän yksityiskohdan.
Vuosien aikana olen kuitenkin alkanut epäillä jotain muuta.
Ehkä ongelma ei aina ole sanoissa.
Ehkä ongelma on siinä, että sanat eivät koskaan saavu tyhjään tilaan.
Jokainen ihminen kuulee ne oman historiansa läpi.
Omien kokemustensa läpi.
Omien pelkojensa, toiveidensa ja uskomustensa läpi.
Ajatellaan sanaa:
koti
Jollekin se herättää turvallisuuden tunteen.
Toiselle vapauden.
Kolmannelle kaipauksen.
Neljännelle jotain vaikeaa.
Sana on sama.
Kokemus ei ole.
Ehkä juuri siksi väärinymmärrykset ovat niin yleisiä.
Me oletamme helposti, että toinen ihminen näkee saman kuvan kuin me.
Mutta mitä jos ei näe?
Minulle tämä oli suuri oivallus.
Olen kertonut aiemmin näkeväni maailman vahvasti kuvina.
Kun joku puhuu, päässäni muodostuu mielikuva.
Joskus hyvin yksityiskohtainen.
Pitkään oletin, että muut näkevät saman kuvan.
Sitten hämmennyin, kun he eivät nähneetkään.
Todellisuudessa he saattoivat nähdä täysin erilaisen maiseman.
Tämä ei koske vain keskusteluja.
Se näkyy myös markkinoinnissa.
Brändeissä.
Johtamisessa.
Ystävyyssuhteissa.
Perheissä.
Moni konflikti ei synny siitä, että ihmiset haluaisivat eri asioita.
Se syntyy siitä, että he puhuvat eri kieliä huomaamattaan.
Yksi ajattelee faktojen kautta.
Toinen tunteiden kautta.
Kolmas kuvien kautta.
Neljäs kokemusten kautta.
Ja silti kaikki käyttävät samoja sanoja.
Siksi uskon, että ymmärtäminen alkaa uteliaisuudesta.
Ei siitä, että yrittää saada toisen ajattelemaan samalla tavalla.
Vaan siitä, että yrittää nähdä sen kuvan, jonka toinen näkee.
Ehkä tärkein kysymys ei ole:
Mitä toinen ihminen sanoi?
Vaan:
Mitä hän tarkoitti?
Kun tuo ero ymmärretään, keskustelut muuttuvat.
Ihmiset muuttuvat.
Ja joskus jopa ristiriidat alkavat sulaa.
Tunnelmanrakentajassa puhun usein siltojen rakentamisesta.
Ehkä juuri tästä syystä.
Silta ei synny silloin, kun kaksi ihmistä ovat samanlaisia.
Silta syntyy silloin, kun he ovat erilaisia ja haluavat silti ymmärtää toisiaan.
Kirjoittajalta
Olen viettänyt suuren osan elämästäni yrittäen ymmärtää, miksi ihmiset näkevät saman asian niin eri tavoin.
Mitä enemmän olen oppinut erilaisista tavoista ajatella, sitä vähemmän olen kiinnostunut oikeassa olemisesta.
Ja sitä enemmän olen kiinnostunut ymmärtämisestä.
Vastaa