Kun työntekijä lakkaa välittämästä
Moni yritys kohtaa jossain vaiheessa tilanteen, jossa työntekijän motivaatio näyttää kadonneen.
Aloitteellisuus vähenee.
Innostus hiipuu.
Työ tehdään, mutta vain juuri ja juuri.
Asiakkaat huomataan, mutta heitä ei enää kohdata samalla tavalla kuin ennen.
Tällaisissa tilanteissa kysytään usein:
”Mikä työntekijää vaivaa?”
Harvemmin kysytään:
”Mitä hänelle on tapahtunut?”
Harva aloittaa työnsä välinpitämättömänä
Useimmat ihmiset eivät tule uuteen työpaikkaan ajatellen:
”Teen tämän mahdollisimman huonosti.”
Päinvastoin.
Moni saapuu innostuneena.
Valmiina oppimaan.
Valmiina antamaan osaamistaan.
Valmiina tekemään parhaansa.
Siksi onkin kiinnostavaa pohtia, miksi osa ihmisistä alkaa ajan myötä vetäytyä.
Motivaatio ei yleensä katoa yhdessä päivässä
Joskus puhumme motivaatiosta kuin valokatkaisijasta.
On motivaatio.
Tai ei ole.
Todellisuudessa kyse on usein paljon hitaammasta prosessista.
Ehkä ihminen ehdotti kehitysideaa, jota kukaan ei kuunnellut.
Ehkä hän kertoi huolestaan useita kertoja ilman vastakaikua.
Ehkä hänen panostaan pidettiin itsestäänselvyytenä.
Ehkä hän huomasi, ettei hänen mielipiteillään ollut vaikutusta.
Yksi kokemus ei yleensä ratkaise mitään.
Mutta vuosien aikana pienistä kokemuksista voi muodostua tarina.
Ihminen suojelee energiaansa
Kun työntekijä lakkaa välittämästä, kyse ei aina ole laiskuudesta.
Joskus kyse on suojautumisesta.
Ihminen lopettaa yrittämisen siellä, missä hän ei enää usko yrittämisen muuttavan mitään.
Jos kokee, ettei tule kuulluksi, alkaa vähitellen puhua vähemmän.
Jos kokee, ettei vaikutusmahdollisuuksia ole, alkaa vähitellen osallistua vähemmän.
Jos kokee, ettei panosta arvosteta, alkaa vähitellen antaa vähemmän itsestään.
Asiakas huomaa muutoksen
Mielenkiintoista kyllä, asiakkaat aistivat tämän usein ennen kuin organisaatio itse.
Palvelu muuttuu mekaanisemmaksi.
Kohtaamisista katoaa lämpö.
Aloitteellisuus vähenee.
Mikään ei ehkä ole varsinaisesti pielessä.
Mutta jokin tärkeä puuttuu.
Usein se on välittäminen.
Välittäminen syntyy kokemuksesta
Yrityksissä puhutaan paljon sitouttamisesta.
Mutta sitoutuminen ei synny käskemällä.
Se syntyy kokemuksista.
Kokemuksesta, että oma työ merkitsee.
Kokemuksesta, että omalla panoksella on vaikutusta.
Kokemuksesta, että tulee nähdyksi.
Kun nämä kokemukset vahvistuvat, myös välittäminen vahvistuu.
Mitä jos emme etsisikään syyllisiä?
Kun motivaatio heikkenee, ensimmäinen reaktio on usein etsiä syytä ihmisestä.
Entä jos kysyisimme välillä myös ympäristöstä?
Millaisia kokemuksia työyhteisö tarjoaa?
Millaisia mahdollisuuksia vaikuttaa?
Millaisia mahdollisuuksia kasvaa?
Millaisia mahdollisuuksia tulla kuulluksi?
Joskus vastaus löytyy sieltä.
Lopuksi
Kun työntekijä lakkaa välittämästä, näkyvä ongelma ei välttämättä ole varsinainen ongelma.
Se voi olla seuraus.
Merkki siitä, että jotain tärkeää on jäänyt matkan varrella tapahtumatta.
Ehkä joku ei tullut kuulluksi.
Ehkä joku ei tullut nähdyksi.
Ehkä joku lakkasi uskomasta, että hänen panoksellaan on merkitystä.
Ja juuri siksi välittäminen on paljon enemmän kuin työntekijän ominaisuus.
Se on myös työyhteisön peili.
Kirjoittajalta
Ihmiset eivät yleensä lakkaa välittämästä siksi, etteivät he välittäisi.
He lakkaavat välittämästä silloin, kun he eivät enää usko välittämisensä muuttavan mitään.

Vastaa